Aiheesta ei löytynyt hyvää yleisesitystä, joten päätimme tehdä sen itse. Tuloksena on vuonna 2017 ilmestynyt Itseohjautuvuus – Miten organisoitua tulevaisuudessa? –kirja, jossa johtavat suomalaiset asiantuntijat professoreista toimitusjohtajiin tarjoavat oman näkökulmansa siihen, mitä itseohjautuvuus on ja ennen kaikkea antavat käytännön ohjeita, miten itseohjautuvuutta vahvistetaan. Tämän prosessin ansiosta osaamme nyt kertoa, mitä itseohjautuvuus tarkoittaa.
Itseohjautuvuus ei ole anarkiaa tai kaaosta, vaan perinteisestä weberiläisestä byrokratiasta poikkeava organisoitumisen tapa. Byrokratiassa ’alaisia’ komennettiin ja kontrolloitiin, itseohjautuvuudessa luotetaan ihmiseen ja hänen haluunsa tehdä asiat hyvin. Siksi ylenpalttista kontrollointia ei tarvita, vaan lähtökohtana on työntekijöiden vahva autonomisuus ja vapaus tehdä isojakin päätöksiä lupia kyselemättä.
Itseohjautuvuus ei ole anarkiaa tai kaaosta, vaan perinteisestä weberiläisestä byrokratiasta poikkeava organisoitumisen tapa.
Itseohjautuvuus kyseenalaistaa ylimmän johdon kaikkivoipaisuuden. Ehkä parhaat päätökset eivät synnykään pienessä kabinetissa, vaan kuuntelemalla kaikkia työntekijöitä päätöksenteossa ja antamalla asioiden tapahtua orgaanisesti. Kun kanavat ovat kunnossa, parhaat käytännöt leviävät ympäri organisaation ilman, että johtajan tarvitsee tehdä päätöstä niiden omaksumisesta.
Weberiläinen byrokratia perustuu kolmelle periaatteelle: 1) Työ organisoidaan ylhäältä annettujen roolien ympärille, joita kontrolloidaan tarkoin säännöin. 2) Johto pystyy asiantuntemuksensa ansiosta tekemään fiksuimmat päätökset. 3) Johdon tahto viedään käytäntöön hierarkisten komentoketjujen kautta. Jokaisella on esimiehensä, jolla on valta käskeä ja vastuu kontrolloida hänen suoritustaan.
Itseohjautuvuus perustuu myöskin kolmelle periaatteelle: 1) Organisaatio koostuu oma-aloitteisista toimijoista, joilla on halu ja osaaminen toimia organisaation parhaaksi. 2) Fiksuin toiminta emergoituu vastuullisen henkilöstön keskinäisen vuorovaikutuksen kautta. 3) Päätöksentekovalta on hajautettu ja ihmisillä on vahva tekemisen autonomia.
Itseohjautuvuus on vastaus kahteen työelämän murroksen tuomaan haasteeseen:
- Ylhäältä johdettu byrokraattinen organisaatio on usein liian hidas ja jäykkä pärjätäkseen nopeasti muuttuvilla toimialoilla. Työntekijöiden kokeiluiden kautta orgaanisesti kehittyvä itseorganisoituminen on herkempi muutoksille ja nopeampi omaksumaan uusia toimintatapoja tai liiketoiminta-alueita.
- Automatisaation ja digitalisaation jäljelle jättämät työpaikat vaativat yhä enemmän luovaa asiantuntemusta ja itsenäisiä päätöksiä. On tyhmää kahlita piinkovien asiantuntijoiden osaaminen ylhäältä määrättyihin rooleihin ja sääntöihin. Se johtaa huonompaan tulokseen ja parhaiden osaajien turhautumiseen. Osaajille tulee antaa vapaus tehdä työnsä hyvin.
Itseohjautuvuus ei monilla toimialoilla ole tulevaisuudessa pelkkä kilpailuetu vaan suorastaan elinehto. Mitä nopeammin toimintaympäristösi muuttuu ja mitä vahvemmin työntekijäsi koostuu asiantuntijoista, sitä olennaisempaa on irtautua pölyyntyneestä byrokratiasta ja rakentaa tilaa itseohjautuvuudelle. Se vaatii ylimmältä johdolta oman ihmiskuvan päivittämistä ja nöyrtymistä kyseenalaistamaan oman kaikkivoipaisuutensa. Kaikki eivät siihen pysty. Mutta ne, jotka pystyvät, korjaavat tulevaisuuden hedelmät.
Keskustelemme itseohjautuvuudesta ja sen johtamisen haasteista myös kirjan Facebook-ryhmässä. Tule mukaan!
Kirjaa voi tilata täältä.
Innostunein terveisin
Frank ja Karoliina
Frank Martela (FT) on Filosofian Akatemian tutkija–valmentaja ja rohkea keskustelija, joka tutkii myötätuntoa ja hyvää elämää. Kun moni etsii työkavereiden hyväksyntää, rahaa tai muita ulkoisia palkkioita, Frank valmentaa ihmisiä tunnistamaan sisäisen motivaationsa, toteuttamaan itseään paremmin ja elämään hyvää elämää.
